Ylä-Savon kotiseutumuseo — Kahdeksankymmentä vuotta yläsavolaista muistia

Paloisvirran etelärannalla, vanhassa koivikossa, aika hidastuu. Tuulimyllyn siivet seisovat liikkumatta kesäistä taivasta vasten. Savupirtin ovensuusta tuoksuu terva ja vuosisatojen patinoitunut hirsi. Nurmella lepää heinäseipäitä, ja museoalueen polkuja reunustavat rakennukset, jotka on tuotu tänne kaikkialta Ylä-Savosta — kuin kokonainen kylä olisi koottu uudelleen, muisto kerrallaan. Tämä on Ylä-Savon kotiseutumuseo, Iisalmen sydämessä sijaitseva paikka, joka on tallentanut savolaista talonpoikaiselämää jo kahdeksan vuosikymmenen ajan.

Perustamistarina

Kaikki alkoi syyskuun 22. päivänä 1946, jolloin maisteri Tauno Räsänen esitti ajatuksen kotiseutuyhdistyksen perustamisesta. Tilaisuus oli juhlapäivä — 50-vuotisjuhla, jossa katse kääntyi menneisyyden kunnioittamiseen. Räsäsen sanat osuivat otolliseen maaperään. Jo saman vuoden marraskuun 17. päivänä Iisalmen kotiseutuyhdistys perustettiin virallisesti. Sodan jälkeisessä Suomessa, jossa monet paikkakunnat olivat menettäneet rakennuksia, esineitä ja kokonaisia elämäntapoja, tarve tallentaa vanhaa oli polttava.

Yhdistys jätti vuonna 1947 kaupungille anomuksen museon tontista, mutta vuodet kuluivat ennen kuin unelma sai konkreettisen muodon. Huhtikuun 13. päivänä 1954 Iisalmen kaupunginvaltuusto päätti viimein luovuttaa yhdistykselle 2,5 hehtaarin alueen Pikkuhaan koivikosta, Paloisvirran etelärannalta. Samana syksynä ensimmäinen rakennus siirrettiin museoalueelle: noin 300-vuotias savutupa Vieremän Kumpumäestä, maanviljelijä Taavetti Kainulaisen omistama talo, joka nostettiin valetun betonikellarin päälle. Vuosikymmenen työn jälkeen museo avasi ovensa yleisölle vuonna 1964.

Kolmetoista rakennusta, kolme vuosisataa

Museoalue on kuin ulkoilmakirja, jossa jokainen rakennus kertoo oman lukunsa. Alueella seisoo nykyään 13 rakennusta, joista vanhin on peräisin 1700-luvulta. Päärakennus — se Vieremältä siirretty savutupa — on kokoelman sydän. Sen alkuperäinen uuni on tuotu Kiuruveden Heinäkylästä, ja sekin on noin 300 vuotta vanha. Savupirtin sisällä ei ole sähkövaloa eikä kiiltäviä pintoja, vain nokeentuneet hirret, puulattia ja aitojen esineiden hiljainen läsnäolo.

Tuulimylly Lappetelän kylästä, rakennettu alun perin vuonna 1862 Martikkalan saarelle, on alueen näkyvimpiä maamerkkejä. Sen katto uusittiin vuosina 2003–2004. Nuottakota verkkoineen on siirretty Lampaanjärven Pohjoislahdesta vuonna 1967 — se muistuttaa aikakaudesta, jolloin kalastus oli yhtä välttämätöntä kuin pellon kyntö. Navetta Ryhälänmäeltä, sepän paja ja eloaitat Iirannan Ihalasta täydentävät kuvaa yhteisöstä, joka eli omavaraista, käsillä tehtyä elämää.

Kokoelmat — 4 500 esinettä, tuhansia tarinoita

Museon kokoelmiin kuuluu noin 4 500 esinettä, jotka kattavat yläsavolaisen elämän kirjon maanviljelystä metsästykseen, kalastuksesta käsitöihin. Perusnäyttely on rakennettu savupirtin sisälle, ja se kuvaa talonpoikaista arkea 1800-luvun Ylä-Savossa — vuodenaikojen rytmiä, työtä ja juhlaa.

Erityisen arvokkaana pidetään niin kutsuttua keisarin kalustoa: kustavilaistyylisiä huonekaluja, jotka ovat peräisin Iisalmen vanhasta pappilasta 1800-luvun alusta. Kalusto entisöitiin vuonna 2004 ja on nyt nähtävissä päärakennuksen alakerrassa, samassa tilassa jossa esitellään vuoden 1808 Koljonvirran taistelua — Suomen sodan merkittävää kääntökohtaa, joka tapahtui aivan Iisalmen kupeessa.

Sotahuone on toinen kokoelman kulmakivistä. Sinne on koottu toiseen maailmansotaan liittyviä esineitä, valokuvia ja tekstejä — henkilökohtaisia muistoja, jotka tekevät historian kouriintuntuvaksi. Vuonna 2017 alueelle avattiin hevosajoneuvojen näyttely, ja vuonna 2018 riihen sisälle rakennettiin maatalouskoneiden kokoelma, joka kertoo siirtymästä käsityöstä koneaikaan.

Vapaaehtoisten voima ja Olvin tuki

Ylä-Savon kotiseutumuseota ylläpitää Ylä-Savon kotiseutuyhdistys ry — vapaaehtoisvoimin toimiva yhteisö, joka on kantanut museota sen perustamisesta asti. Museon taloudellisena selkärankana on toiminut iisalmelainen Olvi Oyj ja sittemmin Olvin säätiö. Ilman tätä paikallista kumppanuutta — panimon ja kulttuuriperinnön liittoa — moni rakennus olisi jäänyt siirtämättä ja moni esine tallentamatta.

Museo ei ole koskaan pysähtynyt. Vielä 2010-luvulla alueelle siirrettiin uusia rakennuksia: savusauna, riihi ja luhtiaitta. Perusnäyttelyä on uusittu, ja kesäisin järjestetään vaihtuvia näyttelyitä yhteistyössä paikallisten toimijoiden kanssa. Museo elää ja kasvaa edelleen.

Miksi tällä on merkitystä

Ylä-Savon kotiseutumuseo ei ole pelkkä kokoelma vanhoja esineitä. Se on elävä todiste siitä, miten ihmiset Pohjois-Savon sydämessä ovat asuneet, työskennelleet ja selvinneet vuosisatojen ajan. Se kertoo savupirtin savunhajuisesta arjesta, myllyn jauhaman viljan tuoksusta, sepän ahjon kuumuudesta ja nuottakodan märistä verkoista. Se kertoo myös sodasta — henkilökohtaisista uhrauksista ja koko yhteisön kestävyydestä.

Museo sijaitsee osoitteessa Virrankatu 4, 74100 Iisalmi, aivan kaupungin keskustan tuntumassa. Sisäänpääsy on maksuton. Kesäkaudella (15.5.–15.8.) museo on avoinna tiistaisin–perjantaisin klo 12–18 ja lauantaisin–sunnuntaisin klo 11–16.

Tämä artikkeli syntyi osittain vanhojen valokuvien ja äänitteiden innoittamana — ne tulivat esiin, kun eräs henkilö toi omat henkilökohtaiset muistonsa digitoitaviksi. Se herätti kysymyksen: mitä kaikkea muuta piilee ullakoilla, kenkälaatikoissa ja vanhoissa kaapeissa, ja kuinka paljon siitä liittyy Ylä-Savon kotiseutumuseon tarinaan? Jos sinulla on vanhoja mediatallenteita, jotka liittyvät tähän museoon tai sen alueeseen, EachMoment voi auttaa säilyttämään ne tuleville sukupolville.